Pouta ja hyvän mielen ratsastus

Maanantaina valmennusviikonlopun jälkeen menin ratsastamaan Poudalla. Pouta on kyllä sellainen hyvänmielen ratsu. Sillä on niin tasaiset askeleet, että valmennuksesta aavistuksen (tai siis oikeasti tosi paljon) arka perspuoleni sai levätä. Poudan ravi on kuin nojatuolissa istuisi ja siellä on vaan niin ihanaa fiilistellä. Aluksi ajattelin etten ratsasta mitenkään vakavasti vaan otetaan rentoa menoa, mutta Pouta tuntui niin hyvältä, että intouduin sitten ihan oikeasti ratsastamaan Poutaa.


Ja voi miten kivaa meillä oli! Pouta oli tosi kiva ratsastaa ja ainakin selkään tuntui yhdessä vaiheessa todella hyvin tahdikas ja ponnekas ravi. Olisin niin kovin kyllä halunnut nähdä, miltä se näytti, sillä se tuntui tosi kivalta selkään! Ehkä valmennuksesta tosiaan oli kuitenkin jotain hyötyä. Loppuajasta Pouta ihan selkeästi innostui itsekin ja alkoi kulkea mukavasti omalla moottorilla.

Tämä kuva on vielä viime kerralta.

Loppuun otin muutamat hypyt taas ristikolle. Aluksi askeleet ei sattuneet ollenkaan ja pouta otti töpöaskeleen ennen estettä. Poudalla tosiaan ongelmana lienee se, ettei tempo ole tarpeeksi hyvä esteelle. En tiedä innostuisiko Pouta sitten mahdollisesti enemmän jos esteenä olisi muutakin kuin pienen pieni ristikko. Kun sitten sain molemmista suunnista onnistuneet hypyt niin aloitin loppuravailut.



Loppuravien jälkeen lähdin taas kävelemään kentän takana olevalle pellolle loppukäynnit. Pouta oli ihmeen säpsytuulella, kun kentälläkin se säikähti kissaa ja pellolla mennessä lintuja. Ihan hupsu hevonen. Poudan säpsyt tosin on vain sellaisia pieniä äkkiliikkeitä, jotka eivät kyllä aiheuta toimenpiteitä. Pouta oli ihan kunnolla hiessä ratsastuksen jälkeen ja olinpa kyllä minäkin. Niinpä se sai niskaansa fleeceloimen! Noi kaulakappaleelliset loimet on jotenkin niin symppiksiä!

Fiilis oli ratsastuksen jälkeen todella hyvä! Ihana hyvän mielen ratsastus. Lisäksi Pouta on niin ihanan mutkaton hoitaa. Se on niin uskomattoman kiltti!