Quantcast
Channel: Kavionjälkiä Sydämessä
Viewing all 52 articles
Browse latest View live
↧

Centered Riding ratsastuksessani

August 18, 2015, 9:49 am
$
0
0
Haluaisin kertoa teille hieman siitä, miten Centered Riding on vaikuttanut ratsastukseeni.

Ensimmäisen kerran tutustuin Centered Ridingiin kun menin pienen tallin CR kurssille joskus vuoden 2010 tienoilla. Tykästyin samantien tähän opetusmetodiin. Ensimmäisen kerran minulle selitettiin miksi jokin asia tehdään ja alettiin oikeasti korjaamaan istuntaa. Tulin tietoiseksi notkoselästäni, johon en ollut koskaan aikaisemmin kiinnittänyt ratsastuksessa huomiota. Ensimmäistä kertaa valaistuin istunnan merkityksestä ja siitä, miten hevosta saadaan ratsastettua herkemmille avuille. Aloin käymään vakiotunneilla kyseisellä tallilla ja koko se vajaa pari vuotta tallilla, teki ratsastukselleni parhaan mahdollisen pohjan. Se on auttanut kehittymisessäni tähänkin asti.

Paha notkoselkä ja jalan asentokin jotain ihan hirveää.

Kaksi kehitysaluetta jäi erityisesti mieleen CR tunneilla. Yksi oli nimenomaan istuinluiden etsintä ja notkoselän suoristaminen. Harmi, että kamppailen edelleen saman ongelman kanssa, vaikka uskoisin kyllä että parempaan suuntaan on menty. Toinen asia on pohkeen paikka. Se tuppaa minulla helposti työntymään eteen ns. tuoli-istuntaan ja CR tunneilla monta kertaa minulle näytettiin se pohkeen oikea paikka. Silloin se tuntui olevan hirveän takana, mutta ainakin minusta nyt tuntuu, että se on alkanut pikkuhiljaa löytyä. Välillä jalka valuu edelleen eteen ja sitten taas välillä liian taakse, mutta välillä sen paikka on ollut juuri siellä missä pitääkin.

Notkoselkä suoristettu, jalka liian edessä.


Centered Ridingin myötä olen tajunnut sen, että ratsastuksessa ei tarvita kovia otteteita vaan vain oikeita otteita, oikeanlaista istuntaa ja hevoseen vaikuttamista. Näin saadaan tehtyä hevosen liikkuminen helpommaksi ja mielekkäämmäksi. Ratsastaja auttaa hevosta liikkumaan, eikä häiritse sitä. Jo sen tajuaminen oli iso askel ratsastuksessa kehittymisessä.


Centered Ridingin ajatus on ohjannut ratsastustani siis jo n. viiden vuoden ajan. Olen päässyt taas parille CR tunnillekin ja ne tarjoavat aina niin paljon ahaa-elämyksiä. Erityisen suuren vaikutuksen Centered Ridingissa minuun teki se, että muistan vieläkin oppeja, joita olen tuolloin tunneilla oppinut. Tämä on myös aiheuttanut sen, että olen hyvinkin tarkka siitä millaista opetusta itse haluan, sillä en todellakaan haluaisi olla epäreilu hevosta kohtaan.

Jos et ole aikaisemmin tutustunut Centered Ridingiin niin kannattaa käydä tutustumassa Centered Riding Finland ry:n nettisivuihin.
↧
Search

Aurinkopäivä Poudan kanssa

August 20, 2015, 3:13 am
$
0
0
Keskiviikko aamulla nukuin myöhään (Ja nautiskelin loman hitaista aamuista) ja lähdin sitten aamupäivällä ajelemaan tallille päin, sillä olin luvannut liikuttaa Poudan. Sää oli ihan huippu! Taivaalla ei juurikaan pilviä näkynyt ja oli tosi aurinkoista. Ilma oli melko kuuma, joten mietin jo että pitäisikö kenttätyöskentely jättää ja suunnata Poudan kanssa maastoon. Olen kuitenkin nyt maastoillut Poudan kanssa aika paljon, joten ajattelin että voisi kyllä koittaa ainakin aluksi mennä vähän aikaa kentällä.


Pouta tulikin iloisesti vastaan portille ja vein sen sisälle laitettavaksi. Harjailujen ja varustamisen jälkeen suuntasin sitten kentälle. Pouta oli tosi hyvän tuntuinen. Ei ollut ollenkaan tahmea ja liikkui tosi kivasti. Viime kerralla kun olin Poudan kanssa Centered Riding tunnilla, löysin Poudasta ihan uuden vaihteen. Sellaisen reippaan laukan, mitä en ollut koskaan ennen Poudalta nähnyt.

Kun tuo laukka nyt tuntui tänäänkin löytyvän, päätin kokeilla pari estettä. Aikaisemmin ongelmana esteillä on ollut nimenomaan temmon puute, jolloin Pouta tulee esteelle himmaillen ja hyppää käytännössä paikaltaan. Mutta tänään niin ei käynyt. Esteelle tultiin hyvässä vauhdissa ja este ylittyi ilman minkäänlaisia ongelmia. Siis Poutahan suorastaan liiteli esteen yli.

Tämä kuva on kesän alusta. Täytyy koittaa saada tuoreempiakin :)

Esteen jälkeen kuului hyvin tyytyväistä pärskintää ja tulinkin sitten pari estettä muutamaan kertaan. Yhden kerran tein itse virheen ja reitti oli hieman huono, jolloin Pouta joutui ottamaan töpöaskeleen ennen estettä, mutta toisella kerralla korjasin reitin ja ongelmaa ei ollut. Voi että miten oli hieno fiilis, kun löytyi Poudastakin se esteheppa. Pouta oli ihan intona ja tyytyväisenä hyppyjen jälkeen ravaili.

Päätin sitten lähteä loppuravit ja käynnit ottamaan läheiseen metsään, kun siellä ei ollut porottavan kuumaa aurinkoa. Takaisin tallille tultua huomasin, että toinen etukenkä oli jäänyt jonnekin matkan varrelle. Ainakaan kentältä sitä ei jälkeenpäin löytynyt. Ratsastuksen jälkeen Pouta sai pikaisen pesun, kun oli aavistuksen satulan kohdalta ja ryntäiltä hionnut. Tyytyväisenä sitten meni laitumelle piehtaroimaan ja mutaamaan kasteltua selkäänsä.




Videolla näkyy myös Vallu ja Usva. Jäi kyllä todella hyvä fiilis ja on ollut kiva huomata, miten Poutakin on piristynyt laihtumisen ja kunnon kohoamisen myötä. Kyllä se vaan on hyvänmielen heppa! 
↧
↧

Palasten loksahtelua

August 30, 2015, 10:26 am
$
0
0
Tiedättekö sen tunteen, kun ratsastustunnilla teille jaetaan hevonen ja sitten vaan jossain kohtaa tuntia palaset alkaa loksahdella kohdalleen ja hepasta muodostuu suosikkiratsu? Minulle on parikin kertaa käynyt näin. Yleensä jossain vaiheessa kun käy ratsastuskoulun tunneilla, joku hevosista vaan alkaa pikkuhiljaa muodostua suosikkiratsuksi. Jokirannan ratsastuskoululla se oli Mondo, josta en aluksi oikein pitänyt, mutta kun sitten menin useamman kerran ja löydettiin ne oikeat säädöt niin Mondosta muodostui suosikkiratsu. Keskimäen hevostilalla se on ehdottomasti Hevi, jolla kävin myös kisoissa. Harmillisen vähän tosin pääsin Hevillä ratsastelemaan kun se on aika monen muunkin suosikkiratsu.

Minä ja Mondo v. 2013 ©Netta S.

Viime viikolla olin Liperin ratsastuskeskuksella kolmannella ratsastustunnillani. Alunperin minulle oli suunniteltu edelliselläkin kerralla ratsuna ollutta isoa Ami hevosta, mutta siinä tuntia odotellessa opettaja sitten kysyi jos haluaisinkin kokeilla Leksaa. Leksa on sirompi puoliveriruuna ja koska paikka on minulle uusi niin kokeilen myös mielelläni eri hevosia.

Alkutunti meni tosiaan hieman säätöjen hakemiseen. Leksa oli herkkä ja säpäkän oloinen, joten piti hieman hakea sopivaa tuntumaa ja pohjetukea. Mutta voi että sitä fiilistä ja pystyin melkein kuulemaan sen loksahduksen, kun löytyi yhteinen sävel. Tuntuma löytyi, pohjetuen voimakkuus löytyi, istunta löysi oikean asennon. Eipä ole vähään aikaan yksikään hevonen esittänyt niin hienoa liikettä, kuin mitä Leksa esitteli minulle.

Tunnin jälkeen oli tottakai superfiilis.

Minä ja Hevi syksyllä 2014. ©Laura L.


Millainen on ollut sinun suosikkiratsusi? Löytyikö yhteinen sävel heti kuten minulla Leksan kanssa, vai vaatiko se useamman ratsastuskerran, kuten minulla Mondon kanssa?
↧

Paluu estetunneille

September 3, 2015, 8:48 am
$
0
0
Tämän kuukauden olenkin sitten aina arkipäivät Kuopiossa ja mitä olisikaan Kuopio ilman estetunteja vakkaritallilla. Ilmeisesti hieman jännitti tai ehkä se oli enemmänkin innostusta, kun edellisenä yönä näin unta ratsastustunnista ja tallille ajaessa mahassa tuntui pientä kipristelyä. Oli ihanaa palata tuttuihin maisemiin. Pikkuisen jännitti kyllä ajatus esteistä, sillä en ole kesällä hypännyt kuin muutamia kertoja. Siinä kolmen esteen sarjaa rakentaessa alkoi ihan oikeasti jännittämään. Kuvaajana mulla oli mukana Miisa, joten kaikki postauksen kuvat on hänen ottamiaan. Kiitos ihan tosi paljon kuvaamisesta! :)




Onneksi alla oli kuitenkin luottoratsu Muumi, jolla ratsastin viimeksi kun lumet oli vielä maassa. Alkuun Muumi tuntui tosi jäykältä, mutta lämpesi onneksi hyvin tunnin aikana. Muistin kyllä, että esteillä Muumi pitää herätellä ja jos sen vaan saa innostumaan niin se on ihan hirmu kiva esteratsu.
Alkuun verkattiin itsenäisesti ja siinä vaiheessa, kun ruvettiin ottamaan laukkaa niin pyysin Muumia välillä vähän kovempaan laukkaan. Ilmeisesti se tepsi, sillä jo verkkahypyissä alkoi heppa olla innoissaan. Aiheena meillä oli erilaiset myötäykset esteellä. Tultiin ensin muutamia kaarevia teitä ja sen jälkeen ruvettiin hyppäämään kolmen esteen sarjaa.


Verkkahyppy

Ensimmäiselle esteelle (ristikko), piti tehdä pieni myötäys. Keskimmäiselle esteelle piti tehdä automaattinen myötäys, eli myödätä käsillä kaulan molemmin puolin kohti suuta ja viimeiselle esteelle piti tehdä pitkä myötäys, jossa käsiä vietiin harjaa pitkin eteenpäin.Tuntui oudolta kun myötäystä piti ajatella, jotenkin sen tekee itse niin automaattisesti esteellä, ettei tule ajatelleeksikaan että millaista myötäystä sitä käyttää. Luulen kuitenkin, että minulle ominaisin myötäys lienee pieni automaattinen myötäys, vaikka en ole asiaa kyllä sen kummemmin aikaisemmin ajatellut.

Pitkä myötäys

Muumi oli liekeissä

Lopputunnista tultiin vielä pientä kahdeksikon tapaista kahdella esteelle ja Muumi oli jo ihan liekeissä. Piti jo vähän pidätellä, kun se oli niin vauhdikkaasti menossa esteille. Viimeinen hyppy okserille oli kuulemma tosi iso, vaikka ei se selkään sen kummemmalta tuntunut. Opettajaa vaan nauratti, kun Muumi niin kovasti innostui. Tunnista jäi kyllä tosi hyvä fiilis ja ihanaa oli huomata miten taas kasasin itseni alun jännityksen jälkeen. Häivytin kauhuajatukset pois heti alkuun, enkä kyllä tullut missään vaiheessa tuntia edes ajatelleeksi, että olisi jollain tavalla pelottanut tai jännittänyt. Oli vaan niin hyvä fiilis kokoajan!
↧

Tallikisapostaus

September 15, 2015, 11:13 am
$
0
0

Viikonloppuna meillä oli täällä Kuopiossa tallikisat. Opettaja sai määrätä kaikille hevosen ja luokan mitä menee. Vaihtoehtoina oli 40cm, 60cm ja 80cm. Olin automaattisesti odottanut meneväni 80cm, mutta minut olikin laitettu hyppäämään 60cm ja hevosena Reve, jolla olen siis tasan yhden kerran aiemmin ratsastanut piiiiitkän pitkän aikaa sitten.



Toisaalta matalampi luokka oli hyvä juttu, koska en ollut kuitenkaan aktiivisesti kesällä juuri treenannut radan hyppäämistä ja olihan alla kuitenkin minulle melko tuntematon hevonen. Miia lähti mukaan kuvaamaan ja henkiseksi tueksi. Kiitos kovasti! Postauksen kuvat onkin kaikki Miian ottamia.

Aamulla söin aamupalan, kävin nappaamassa Miian kyytiin ja ajelin tallille. Kisat olikin jo käynnissä kun pääsin paikan päälle, sillä ensimmäisen luokan viimeiset ratsastajat olivat juuri radalla. Omassa luokassani oli 28 osallistujaa ja meidän oli jaettu neljään 7 ratsukon verkkaryhmään. Itse kuuluin viimeiseen verkkaryhmään.

Fiilikset ennen rataa. No ehkä vähän jännittää
Käveltiin rata Miian kanssa ja todettiin, että vaikka rata oli melko helppo, niin varsinkin toisessa vaiheessa oli muutamia todella tiukkoja kurveja. Arvosteluhan oli siis 367.1. Eli toinen vaihe jatkuu suoraan puhtaan ensimmäisen vaiheen jälkeen. Miia tsemppasi hyvin ja antoi minulle paljon vinkkejä siinä, kun odottelin omaa vuoroa. Oli muuten aika piinaavaa odotella omaa vuoroa, varsinkin kun jännitin niin paljon Revellä ratsastusta. Reve on nimittäin suustaan todella herkkä ja pelkäsin hieman, että löydänkö sopivaa tuntumaa.


Viimein tuli vuoroni nousta ratsun selkään ja painella verkkaamaan. Heti alkuun aloin etsimään tuntumaa. Otin raviin ja käyntiin ja taas raviin ja käyntiin, sekä tietysti laukkaa. Hyppäsin pari kertaa verkkaesteen ja sitten se löytyi! Se tuntuma nimittäin. Olihan se ihan erilainen, mutta kolmas hyppy pystyesteelle osui juuri nappiin! Tulin sen jälkeen yhden kerran okserille ja kerran myös rataan kuuluvalle tukille ja enempää en verkannut. Fiilis ja tuntuma oli hyvä.

Verkkaa
Olin verkkaryhmän toisena, joten jäin odottamaan vuoroani kentälle ja ihan pian olikin sitten jo minun vuoro. Pikkuisen jännitti, tervehdin tuomaria ja sain lähtömerkin. Nostin laukan ja kerkesin miettiä, että kaulakoru oli jäänyt kaulaan ja hakkasi ikävästi rintaan, mutta sen enempää en sitä ehtinyt murehtia kun olin jo menossa kohti ensimmäistä estettä. Eka hyppy oli ok, samoin toinen. Kolmannelle tulin väärässä laukassa, mutta onneks tie ei ollut jyrkkä. Kolmoselta katsoin neloselle, jonne Reve päätti suunnata suorinta tietä.

Verkkaa
Pakko myöntää, että en ihan oikeasti olisi tehnyt niin tiukkaa tietä, ellei Reve olisi kääntynyt katseen mukana. Nelosen jälkeen oli tukki ja sen jälkeen 6 ja 7 kolmen laukan välillä. Sarjalle olin päättänyt painaa kaasua ja niin myös teinkin. Sarjan jälkeen oli melko tiukka mutka ensimmäisen vaiheen viimeiselle esteelle ja Reve päätti painaa kaasua ja jälleen kerran oikoa.

Tajusin, että nyt alkoi kakkosvaihe ja saman tajusi ratsukin. Ysille tiukka mutka, josta taas tiukka mutka kympille. Kympiltä taas sarja ja siitä tiukka mutka viimeiselle esteelle. Viimeisen esteen jälkeen painoin kaasua ja sitten taas hiljensin ratsun. Kuulin vain kuulutuksen "Tässä vaiheessa luokan johtoon, Maria ja Reve." Fiilis oli sanoinkuvaamaton. Puhdas rata ja vielä niin nopea. Nopeus tosin oli täysin Reven ansiota. Itse en olisi todellakaan tehnyt niin tiukkoja kurveja.

Ratavideo: Video alkaa vasta ensimmäisen esteen jälkeen, joten ensimmäinen videolla oleva este on este nro 2.

Jälkeeni ratsasti vielä 5 ratsukkoa, joista yksi oli minua nopeampi. Niinpä lopputuloksen toinen sija ja sininen ruusuke! Olin kyllä todella iloinen! En ole saanut ruusuketta sen jälkeen, kun tulin 13 vuotiaana leirikisoissa neljänneksi, joten kyllähän se vähän laittoi hymyilemään. Reve teki kyllä niin hienon työn!


Voi kun vaan olisi enemmän mahdollisuuksia kisata. Kyllä tuosta aina niin hyvä fiilis tulee :)
↧
↧

Ratsastustuntien purkua

September 26, 2015, 11:26 am
$
0
0
En olekaan kirjoittanut tänne ratsastustunneistani ja syyhän on se, ettei minulla ole ollut kuvia niistä. Päätinkin nyt sitten ympätä kaikki tunnit tähän samaan postaukseen ja käydä läpi vähän fiiliksiä tunneilta.

Kaksi viikkoa sitten meillä oli puomitunti. Sain ratsuksi Tarmo nimisen kimon ruunan, joka on hyvinkin rauhallinen tapaus. Tarmo olikin erityisen rauhallisella tuulella, sillä ruunalla oli päivätorkut parhaillaan menossa, kun menin sitä varustamaan. En tiedä johtuuko siitä, että olin Joensuussa ratsastanut leveämmillä hevosilla, kun Tarmo ei tuntunutkaan enää niin isolta hevoselta. Muistelin, että se oli paljon isompi silloin, kun sillä viimeksi ratsastin.

Tarmo kirjaimellisesti torkkui karsinassa ennen tuntia :D

Viime viikolla sain ratsuksi ponin! Merme nimeltään oli tämä kirjava tykkiponi, joka minulle oli laitettu ratsuksi. Kieltämättä olin aina innoissani, sillä jo viime keväänä mietin että olisi kiva kokeilla Mermeä. Tunnin aiheena oli laukanvaihdot. Merme on todella kiva poni, joka tekee innolla mitä ikinä siltä pyytääkään. Joskus intoa piisaa niin paljon, että jarrut on vähän hukassa. Itse kuvailisin Mermeä hyvin kevyeksi ratsastaa, sillä mitään ei tarvitse kovasti pyytää. Alkuun vaihdettiin laukkaa esteen päällä ja sen jälkeen ilman estettä. Aluksi ei oikein meinannut sujua ja toisella kerralla taisi vaihtaa ristilaukalle. Kolmannella kerralla sitten saatiin puhdas vaihto aikaiseksi. Ponillä kyllä vauhtia piisasi, on se vaan niin tykki.
Suloinen Merme poni

Tälläkin viikolla sain ratsuksi Mermen ja tällä kertaa hypättiin esteitä. Aiheena oli suhteutetut välit. Ponilla riitti kyllä taas vauhtia ja jossain vaiheessa unohtui jo laskea askeleet kun keskityin vain ohjaamiseen. Mermen kanssa kun pitää olla tarkkana että pohkeet on kiinni ja huomasin jatkuvasti ettei ne olleet kiinni. Tästä aiheutui se, että Merme lähti helposti liiruumaan ja mutkittelemaan, jolloin ohjauksesta tuli hankalampaa. Saatiin kuitenkin kaikki tehtävät tehtyä kunnialla läpi ja kehuja sain hyvästä myötäyksestä esteillä. Ilmeisesti olen niin paljon poneilla hypännyt, että se on minulle melko luontevaa.

Tällä viikolla olikin tosiaan viimeinen kerta tälle syksylle kun ratsastan Kuopiossa. Harmittaa taas kauheasti, vaikka tiedän että huhtikuussa taas palaan. Tänään olikin jo jokouluvalmennus Poudan kanssa ja ensi viikolla estetunnit jatkuvat sitten Joensuussa. Niistä sitten lisää myöhemmin! :)
↧

Pari Pouta päivää

September 29, 2015, 10:05 am
$
0
0
Viime lauantaina pääsin taas Centered Riding valmennukseen Poudan kanssa. Ihan aluksi nivusten alle asetettiin kumipallot ja sen jälkeen niitä hivutettiin vielä alemmas reisien kohdalle. Pallojen oli ilmeisesti tarkoitus avata lonkkia, jotta ratsastus sujuisi paremmin ja istunta osuisi kohdalleen. Kyllähän ne sopivasti vähän venytti, minulla kun on aika jäykät lonkat, että sai sitten paremman asennon. Ilmeisesti myös pohkeen paikka alkaa ainakin välillä löytyä, eikä työnny enää niin pahasti eteen. Vielä on palasia korjattavana istunnassa, mutta hyvää vauhtia edetään. (Kuvat on kesän tunnilta, sain ne vasta nyt)

Minä ja Pouta Centered Riding tunnilla ©Jenni

Pouta halusi sitten taas näköjään testata minua, kun ravisteli niin vimmatusti päätään (teki tätä myös sillon kun alotin Poudalla ratsastuksen). Ehkä Pouta on vähän loukkaantunut, kun olin niin pitkään poissa (kuukauden opiskelin toisella paikkakunnalla). Lopputunnista kuitenkin yhteinen sävel alkoi löytyä. Alla olevassa kuvassa näkyy istunta hyvin. Aavistuksen kun saisi notkoa vielä selästä pois!

Istunta tällä hetkellä. ©Jenni

Kävin sitten taas maanantaina Poudan luona ja jos joku haluaa tietää niin kyllä, suomenhevoset ovat hieman itsepäisiä ja myös pitkävihaisia. Menin nimittäin Poutaa tarhasta hakemaan ja neiti päätti lähteä korvat luimussa karkuun. Kesällähän Pouta tuli laitumelta hirnuen vastaan... Huijasin hieman rapistelemalla takin vetoketjua ja kummasti tultiin korvat hörössä heti viereen. Tallissa sitten annoin muutama lahjontaleivän, jos sillä saisi anteeksi.

CR tunnin erikoisia istuntatyylejä ©Jenni

Harjailin myös extrapitkään ja selvitin Poudan harjan. Ajattelin josko voisin vähän lepytellä hellyydellä. Ajattelin myös tehdä hyvänmielen ratsastuksen, etten ihan hirveästi vaatisi ja tehtäisiin vain kivoja juttuja. Ratsastaessa Pouta olikin oikein mallikkaasti, vaikka olikin onnistunut menemään vähän jumiin. Varsinkin vasen kierros ja vasempaan taipuminen tuottivat ihan vaikeuksia. Ehkä aavistuksen sain Poutaa venymään, mutta ei se kyllä varmasti vielä riittänyt. Otin paljon laukkaa ja loppuun vielä pari pikku hyppyä. Pouta tuntui tykkäävän. Loppukäynnit kävin kävelemässä maastossa ja lopuksi tehtiin leipävenytykset.

Olispa vielä kesä ©Jenni

Harjailin taas extrapitkään ja silittelin ja lopuksi Pouta sai vielä loimen niskaansa. Vein sitten melko tyytyväisen näköisen tamman takaisin tarhaan ja toivoin, että saisin pian poissaoloni anteeksi.
↧

Estetunteja

October 25, 2015, 1:26 pm
$
0
0
Kylläpäs aika taas juoksee. Vapaa-aika on mennyt aika vahvasti kosmetiikkablogin puolella, joten tälle blogille ei olekaan sitten niin paljoa jäänyt aikaa. Sain kuitenkin joku aika sitten luottokuvaajani mukaan estetunnille, joten pitkästä aikaa minulla on materiaaliakin blogiin!


Olen tosiaan taas käynyt kerran viikkoon estetunneilla Liperin Ratsastuskeskuksessa ja olen kyllä ollut tyytyväinen tunteihin. Vaikka Kuopiossa hypättiinkin hieman isompia esteitä kuin täällä, niin tehtävät on olleet todella kivoja, eikä vielä ole kertaakaan päässyt jännittämään niin paljon, että pahalta tuntuisi. Hepat on minulle vielä aika tuntemattomia, sillä en ole vielä ehtinyt monellakaan niistä ratsastaa. Mutta siitä se taas pikkuhiljaa lähtee ja varmasti jossain vaiheessa alkaa muodostua niitä suosikkiratsujakin.


Kuvien tunnilla minulla oli ratsuna Viljo niminen eestinruuna. Tunnilla tultiin pientä rataa ja harjoiteltiin kääntämistä. Estekorkeus ei tosiaan ollut mikään huima, mutta minuahan jännittää aina jos hypätään rataa. Varsinkin kun olin ensimmäistä kertaa Viljon selässä. Viljo osoittautui kuitenkin oikein mukavaksi luottoratsuksi, joten tunti meni oikein hyvin. Tempo olisi saanut olla vähän napakampi monessakin kohtaa, mutta muuten kyllä olin tyytyväinen ratsastukseen.

Katse on kyllä nyt vähän väärässä paikassa.

Viime viikolla sain ratsuksi toista kertaa Abba nimisen ruunan. Abba on siitä kiva, että se innostuu esteistä sopivasti, mutta ei silti lähde lepattamaan pitkin poikin, vaan kuuntelee hyvin apuja. Tällä kertaa tultiin ensin pienelle kavaletille käynnissä ja tarkoitus olis saada hevonen hyppäämään kavaletti. Epäilin kovasti ensin miten tehtävä muka onnistuisi, mutta kyllä Abba vaan oikeasti hyppäsi esteen kun sen eteen käynnissä tultiin.


Tehtävän tarkoituksena oli vahvistaa hevosen takapäätä, sillä se joutuu ponnistamaan enemmän paikaltaan. Tultiin myös esteelle mahdollisimman pienessä laukassa ja tässä kohtaa tulikin sitten se tunnin ahaa-elämys. Kun esteelle tultiin pientä laukkaa, niin paikka oli paljon helpompi hahmottaa ja hyppyyn oli todella helppoa lähteä mukaan. Näin saadaan myös hevosen selkä paremmin käyttöön ja hypyt tuntuikin paljon pyöreämmiltä, kun esteelle tultiin oikeasti lyhyessä laukassa. Abba olikin tällä tunnilla oikein kiva, sillä sen laukkaa oli todella helppo lyhentää. Jollain toisella hevosella ei varmaan olisi ihan niin hyvin mennytkään.


Poudallakin on nyt aloitettu pikkuhiljaa estetreenit. Viimeksi hyppäsin pientä sarjaa ja yksittäistä estettä. Tulin ihan vain muutaman kerran ja hain hyvää tempoa esteille. Estetreenit pitää nyt aloitti pikkuhiljaa, sillä Poudan liikutus on vielä aika epätasaista. Poudalla oli kyllä selvästi hauskaa ja olen käynyt yleensä myös alku- ja loppukävelyt ratsastamassa joko pellolla tai metsässä, ettei kentällä tulisi liikaa junnailtua.
↧
Search

Mennyt vuosi ja kohti uutta

January 3, 2016, 9:09 am
$
0
0
Vau! Päivitykset hieman jäivät loppuvuodelta, vaikka materiaaliakin on jonkun verran. Siispä tässä postauksessa tuleekin nyt olemaan paljon kuvia ja videoita!
Jokatapauksessa kävin koko syksyn kerran viikkoon estetunneilla ja yksissä tallikisoissakin tuli käytyä. Esteillä olen saanut hieman lisää itsevarmuutta ja huomaan, ettei uudenkaan hevosen kanssa enää jännitä niin paljon kuin voisi. Toisaalta, estekorkeus on ollut hyvin maltillinen estetunneilla, joten rimakauhua ei ainakaan ole ollut näköpiirissä.

Tässä muutamia kuvia puomitunnilta kun menin Viljolla ja loppuun vielä videokin. Kuvat ja videon kuvannut Laura.




Seuraava kuva on estetunnilta, jossa ratsuna oli tällä kertaa valtamerilaivan kokoinen Ami. Amin kanssa on hieman ongelmana se, että esteen jälkeen se vetäisee aika voimakkaasti päätä eteenpäin ja voitte vain kuvitella, mitä minun kokoiselle ihmiselle silloin käy. :D Videolla näkyy hyvin, miten Ami nykäisee minua aina esteen jälkeen. Sain tosin opettajalta kehuja, että hyvin sain pidettyä ohjat vaikka nykäisyjä tulikin.




Kisoissa menin Abballa, josta onkin muodostunut yksi suosikkiratsuni. Abba on varma menijä ja tykkään sen luonteesta. Parasta on kun Abba innostuu esteistä (kuten tuosta ratavideoltakin voitte nähdä.) Menin siis 60cm ja valitettavasti toisessa vaiheessa tuli harmillinen pudotus. Oltiin siis toisia, mutta koska osallistujia oli vain kolme, niin ei sijoituttu.


Poudalla olen käynyt yleensä sen kerran viikossa. Saatiin jopa hankittua Poudalle estesatulakin, joten päästään kunnolla treenailemaan, kunhan vain saataisiin Poudan mahaa vähän pienemmäksi. Talvella olisin tarkoituksena nyt maastoille ahkerasti, että saadaan masua pienemmäksi ja kuntoa kohotettua. Poudan kunto on kyllä kasvanut hurjasti, mutta palautuminen on melko hidasta. Siksipä loppukäynneistä onkin tullut ensiarvoisen tärkeät. Kerran jopa kävelytin Poutaa vielä maastosta tultua, kun tuntui ettei puuskutus meinannut millään rauhoittua.

Bambin luona en ole ehtinyt käymään ja se on kyllä harmittanut kovasti. Nyt kuitenkin Bambi on jo mammalomalla.

Sellaisia kuulumisia. Jaksoittekohan lukea edes loppuun asti? Täytyy tässä varmaan jotain tavoitteitakin pian alkaa tälle vuodelle kehitellä, mutta palaan niihin asioihin sitten uudessa postauksessa :) Mukavaa alkanutta vuotta kaikille lukijoille!
↧
↧

Vuosi 2015 tiivistettynä

January 10, 2016, 4:49 am
$
0
0
Pitihän munkin tehdä tällainen kooste viime vuodesta. On niin kiva muistella mennyttä vuotta ja seurailla miten se on sujunut.

Pouta

Tammikuu
Tammikuussa ei tullut postauksia blogiin. Asuin tuolloin vielä Kuopiossa ja kävin kerran viikkoon estetunneilla. Tammikuu on hyvin sumun peitossa ja se johtuu ihan siitä, että tein tuolloin harjoittelua KYS:ssä. Tämä tarkoitti sitä että jouduin heräämään aamulla klo 5.00 ja kotiin tulin yleensä 16.00 jälkeen. Olin siis n. 10h päivästä poissa kotoa. Univelka oli jotain käsittämätöntä ja muistan vaan olleeni ihan järkyttävän väsynyt. Ei siis ihmekään, ettei blogikirjoituksia ole tuolloin tullut.

Aamu viiden herätykset. Jooei.

Helmikuu
Helmikuu oli asennemuutoksen aikaa, kun päätin itse asennoitua ratsastukseen ja esteistä aiheutuvaan ahdistukseeni uudella tavalla. Alkuvuosi on aina minulla sellainen asennemuutoksen aika, kun päätän aina milloin mitäkin. Itseasiassa tuo asennemuutos auttoi todella paljon minua ratsastuksessa ja oli varmasti yksi käännekohta viime vuodelta. Kävin edelleen kerran viikkoon ratsastustunneilla. Voi miten mulla onkin ikävä Keskimäen hevostilan estetunteja! Kävin myös ratsastamassa kaverin hevosta Viliä.

Vili

Maaliskuu
Maaliskuussa ei tullut yhtään postauksia. Hiihtolomalla käytiin kanarialla lomailemassa. Minulla on aina tämä talvi vähän sellaista aikaa, ettei oikein tule kirjoiteltua. Kaveria ei kehtaa pyytää pakkasella kuvaamaan (eli siis seisoskelemaan kentän laidalle) ja kuvattomia postauksia ei varmasti jaksa kukaan lukea. Maaliskuu meni siis edelleen kerran viikkoon tunneilla käydessä. Muistan vain kuinka ralliteltiin mäkeä ylös kentälle ja hypättiin vielä este kentän portin kohdalla. Se oli kivaa!

Hevi

Vili
Huhtikuu
Huhtikuussa alkoi tapahtua. Muutin takaisin Joensuuhun ja aloin vuokraamaan Jossu nimistä vuonoponia. Tykkäsin Jossusta ihan mielettömästi. Se oli ihan hurjan kiltti ja ihana luottopolle maastossa. Kävinkin kerran-pari viikkoon Jossulla ratsastelemassa. Kerkesin myös käydä muutama kerran ratsastamassa Vilillä. Olin päättänyt, että alan käymään tunneilla vasta syksyllä ja keskityn kevään ja kesän ajan valmennuksiin ja vuokrahevosiin. Aloitin myös 6 viikkoa kestävän harjoittelun.

Jossu

Vili

Toukokuu
Toukokuussa aloin käymään Poudalla ratsastamassa. En olisi arvannut, että Kuopiosta takaisin muuttaessa minulle ihan tarjottaisiin hevosia ratsastettavaksi. Pouta asui Kiihtelysvaarassa, joten ainoa miinus on pitkä matka. Tykästyin kuitenkin Poutaan ja Poudan omistajan Heidin kanssa synkkasi heti hyvin. Toukokuussa ratsastinkin Poutaa ja Jossua säännöllisesti. Kävin myös Vilin kanssa ensimmäisessä ja viimeisessä valmennuksessa, joka herätti paljon tuntemuksia. Pohdin asiaa myös blogin puolella ja tuon postauksen voi käydä lukemassa täältä.

Jossu

Vili

Pouta

Kesäkuu
Kesäkuussa Vilin ratsastus jäi. Aloitin työ Joensuussa, joten Outokummussa käynti vähentyi huomattavasti. Työaika oli ma-pe 7-15. Kuvoihin tuli Bambi, joka on ehdottomasti taitavin ratsu, jolla olen ratsastanut. Bambin omistaja piti meille aina välillä tunteja ja muuten ratsastin itsenäisesti. Bambi oli kyllä todella osaava ratsu, joka vei minua joka kerta eteenpäin. Käytiin myös Jossun kanssa mun elämäni ensimmäisissä koulukisoissa. HeC mentiin ja tulokseksi tuli 62,5%. Kisapostauksen voi käydä lukemassa täältä. Tein myös päätöksen lopettaa kisakuvaaminen, ainakin pääasiassa. Aika ei vain yksinkertaisesti riitä kuvien muokkaukseen. Kuvaan kyllä silti edelleen sillon tällön ja voihan se olla, että kipinä siihenkin hommaan vielä syttyy.

Bambi

Jossu

Heinäkuu
Heinäkuussa alkoi alamäki. Aloin väsyä. Työpäivät ja aikaiset herätykset alkoivat syömään voimia. Olen iltaihminen, joten rytmin kääntäminen aamuherätyksiin on todella vaikeaa. Joka yö nukuin siis huonosti ja viikonloppuisin yritin kompensoida massiivista univelkaa. Huomasin, etten töiden jälkeen jaksanut enää muuta, kuin kaatua sohvalle päiväunille. Tallille lähtemisestä tuli vaikeaa. Oli kuitenkin vaikeaa myöntää itselleni, miten väsynyt oikeasti olin. Viimein hakeuduin terveydenhoitajalle ja jo pelkästään ongelman myöntäminen helpotti. Päätin lopettaa Jossun vuokrauksen, sillä ratsuja oli liikaa ja voimavaroja ei vain riittänyt. Harmitti ihan hirveästi, mutta oma terveys meni nyt harrastusten edelle. Oli meillä heinäkuussa Heidin luona kuitenkin oma leiri, josta jäi kyllä tosi hyvä fiilis! Leiripostauksen voi käydä lukemassa täältä.

Heidi ja Tuisku, Siiri ja Vallu sekä Minä ja Pouta leirillä

Pouta

Elokuu
Elokuussa tsemppasin töissä vielä kaksi viikkoa ja sen jälkeen alkoi odotettu loma. Kaksi viikkoa lomaa! Kävin ratsastamassa Poudalla ja Bambilla. Kävin myös kokeilemassa ratsastustunteja Liperin ratsastuskeskuksella, jossa ajattelin käydä vakiotunneilla syksyllä. Elokuussa vietin myös lomaa ystäväni Jeffin kanssa, joka Hangosta asti tuli minun luokse vierailemaan. Vietettiin aivan mahtava pidennetty viikonloppu. Lepäilin myös paljon, sillä syyskuussa alkaisi taas koulu.

Pouta

Syyskuu
Syyskuussa muutin taas kuukaudeksi Kuopioon. Se tarkoitti myös taas tunteja Keskimäen hevostilalla, jossa kävin kerran viikkoon. Oli ihanaa päästä pitkästä aikaa hyppäämään säännöllisesti. Lisäksi pääsin osallistumaan tallikisoihin, jossa hyppäsin 60cm luokan Revellä. Tultiin toiseksi ja sain elämäni ensimmäisen sinisen ruusukkeen! Kisapostauksen voi käydä lukemassa täältä. Kävin myös Centered Riding valmennuksessa Poudan kanssa ja sain taas paljon eväitä oman istunnan parantamiseen.

Reve

Pouta

Lokakuu
Lokakuussa palasin taas Joensuuhun ja aloitin estetunnit Liperin Ratsatuskeskuksella. Tutustuin pikkuhiljaa uuteen talliin, tallin ihmisiin ja hevosiin. Tykkäsin käydä tunneilla ja samalla kävin kerran viikkoon Poudalla ratsastamassa. Aloitin myös jouluun kestävän harjoittelujakson, joka kaikkine kirjallisine raportteineen vei taas liikaa energiaa ja aikaa, puhumattakaan pienevistä illoista. Jokatapauksessa perusrytmi oli, että kävin alkuviikosta Poudalla ratsastamassa ja torstaisin oli ratsastustunti. Olisin kyllä halunnut käydä Poudalla useamminkin, mutta pitkän matkan ajaminen harjoittelun jälkeen oli aika raskasta. Heidin ratkaisu asiaa oli tietysti se, että minun pitäisi muuttaa Kiihtelysvaaraan, niin Pouta olisi lähempänä :D.

Viljo

Pouta

Marraskuu
Marraskuussa jatkoin Poudan ratsastusta ja kävin kerran viikkoon estetunnilla. Harjoittelu alkoi käymään voimille ja aloin väsyä. Kiihtelysvaaraan ajaminen alkoi olla pelottavaa, kun meinasin harkkapäivän jälkeen nukahtaa rattiin. Korjasin asiaa kofeiini-tableteilla, mutta niistäkään ei pidemmän päälle ollut apua. Onneksi Heidi oli ymmärtäväinen, kun kerran jouduin yksinkertaisesti jättämään ratsastuksen väliin, kun en uskaltanut niin väsyneenä auton rattiin. Marraskuun loppupuolella pääsin myös osallistumaan tallikisoihin. Menin 60cm Abballa ja toisessa vaiheessa tuli yksi pudotus. Oltiin toisia, mutta koska osallistujia oli vain 3, niin ei sijoituttu.

Viljo

Joulukuu
Joulukuun alussa harjoittelua oli vielä pari viikkoa. Kävin edelleen tunneilla ja Poutaa ratsastamassa. Viimein harjoittelukin loppui ja joululoma alkoi. Joululoman ensimmäisen viikon olin kipeänä, mutta pyhien takia ratsastustuntejakaan ei ollut. Joulun jälkeen käytiin porukalla Heidin ja Hannan kanssa maastossa, joten oli mukava päättää ratsastusvuosi onnistuneeseen maastoreissuun. Kävin tosin sen jälkeen vielä itsenäisestikin Poudalla maastossa. Oli mukavaa kun pääsi tallille valosankin aikaan.

Pouta

Sellainen oli vuosi 2015. Jälkeenpäin ajateltuna, en enää yhtään ihmettele, että väsyin niin kovasti kesällä, vaikka silloin sitä kovasti ihmettelinkin. Kova vauhti oli näköjään ollut päällä. Nyt kuitenkin yritän olla viisaampi ja huomata ajoissa, jos alan kuormittaa itseäni liikaa. Vuodelle 2016 pitäisikin alkaa pikkuhiljaa tavoitteita asettaa, mutta niistä tulee sitten ihan oma postauksensa. :)
↧

Toppahousuepisodi

January 16, 2016, 9:10 am
$
0
0
Tiistaina menin ratsastamaan Poudalla. Olin päättänyt jo ennen lähtöä, että menen ilman satulaa, sillä pakkasta oli n. 15 astetta ja ulkona oli kylmä viima. Olin siis tumpannut myös päälle paljon vaatetta, jotta pysyisin lämpimänä. Poutahan asuu tätä nykyä pihatossa ja tulikin nätisti vastaan kutsusta. Itseasiassa koko hevoslauma tuli vastaan kutsusta ja varsinkin lapsiheppa Usva oli taas änkemässä mukaan. Talli on kylmä näin talvella, mutta onneksi siinä harjaillessa ja varustaessa tuli lämmin.


Menin Poudan kanssa ulos ja kiipesin jakkaralle, josta oli tarkoitus nousta Poudan selkään. Ongelmaksi muodostui se, että Pouta lähtee lähes välittömästi liikkeelle kun selkään pääsee ja toppahousujen kanssa ei ole mitenkään kovin ketterää nousta satulattomaan selkään. Ensimmäinen yrittäminen meni pieleen, joten toisella päätin että selkään pääsen. Ja pääsinhän minä. Nimittäin sillä samalla hetkellä kun heilautin jalkani toiselle puolelle kuului massiivinen "Riips" -ääni. Ja se ääni tuli muuten siitä, että toppahousuista repesi sauma. Rupesi naurattamaan ihan kamalasti, mutta eipä siinä. Jatkoin kuitenkin ratsastusta, sillä Poudan selkä lämmitti kyllä ilmastoinnista huolimatta.


Menin n. 20minuuttia kevyesti käyntiä ja ravia kentällä. En halunnut mitään hikitreeniä tehdä ja tuuli oli kyllä inhottava kentällä, joten ei se mitään hirveän miellyttävää ollut. Hyvä mieli jäi kuitenkin, sillä Pouta oli tosi kiva ratsastaa.


Torstaina olikin sitten tämän vuoden ensimmäinen ratsastustunti ja tajusin, että tarvitsen sinne uudet toppahousut. Päätinkin sitten torstaina harkan jälkeen käydä sellaiset ostamassa. Nukahdin auton lämmetessä, mutta nippanappa kerkesin Joensuun ravi- ja ratsastusvarusteeseen toppahousuja ostamaan. Muutamia sovitettua päätin kotiuttaa Mountain Horsen Mountain Rider toppahousut, jotka vaikuttivat lämpimimmiltä.

Elvis tarkistaa aina uusien ostosten laadun

Poislähtiessä muistin sitten että olin unohtanut ostaa kolmisormilapaset, joten suuntasin vielä prismaan. Siellä olikin Eurohunterin talvihanskoissa -30% lappu, joten kotiutin lapasten lisäksi myös toppahanskat. Hanskoille ja lapasille jäi hintaa vajaa 10€ pari. Onpahan nyt useammat sitten, niin voi käyttää eri hanskoja eri tallilla.


Tunnille sain Leksa nimisen ruunan, josta tykkään kyllä kovasti, ainakin sileällä. Esteillä mulla on vielä hieman epävarmuutta Leksan kanssa, sillä se tykkää hypätä aika isosti. Olen kuitenkin päättänyt, että aion opetella ratsastamaan Leksalla esteillä ja kunhan se päivä tulee, että ei enää jännitä Leksan kanssa niin tiedän, että olen onnistunut.

Tunnilla tultiin puomeja ja paria pikkupystyä. Pikkuisen olikin Leksan kanssa hakemista, kun ekalle esteelle Leksa hyppäsi kaukaa. Samalla selkä hieman nitkahti, mutta jatkoin tottakai tunnin loppuun. Saatiin onneksi muutamia hyviäkin hyppyjä ja muuten Leksa oli kyllä aivan huippu ratsastaa. Se kuunteli hyvin ja muutenkin sujui paljon paremmin kuin yleensä. Olen siis selvästi jo vähän päässyt sisälle tämän herkän hevosen sielunmaisemaan, vaikka paaaaljon on vielä opittavaa. Toppahousut ja lapaset osoittautuivat oikein hyviksi, ei meinaan palellut tunnilla ollenkaan! :)

Elviksen laatustantardi täyttyi. Hyvät housut on!
Sellainen oli mun viikko. Pikkuhiljaa olen kyllä kaipaillut vähän kameran taakse. Täytyykin ottaa joku kerta kamera mukaan tallille, jos saisi jotain oikein kivoja talvikuvia! (Ja jos ei olis niin paljon pakkasta, et kameraa ylipäätään uskaltaisi ulkoiluttaa.)
↧

Kovaa pakkasta ja niskaongelmia

January 21, 2016, 7:22 am
$
0
0
En olekaan käynyt nyt ratsastamassa viikkoon. Tuntuu hirveän pitkältä ajalta, mutta yksinkertaisesti pakkasta on ollut liikaa. Olisihan meillä tänään ollut tunti, mutta eipä onnistunut sillekään osallistuminen. Sunnuntai aamuna nimittäin venyttelin sängyssä ja samalla niskasta kuului aika ikävä "ruts" -ääni. (Liekö se ollut sukua tiistain "riips" -äänelle). Samalla niskassa alkoi tuntui viiltävää kipua ja tajusin, ettei päätä kärsi kääntää ollenkaan.

Hetken aikaa koitin etsiä asentoa, jossa voisin olla mutta päätin lähteä hakemaan särkylääkettä kuitenkin. Tarkistin ensin että käsissä on tuntoa, joten mitään niskasta ei varmaan rikki ollut mennyt. Sängystä nouseminen vain alkoi vaikuttaa mahdottomalta, sillä kaikki kaulaan kohdistuva liikutus aiheutti järkyttävää kipua. Vedet valui silmistä, kun sitten sain hilattua itseni istuma-asentoon. Kävin hakemassa särkylääkkeen ja ajattelin, että menen takaisin sänkyyn, jos vain keksisin miten pääsisin sinne ilman että koskeen. No en muuten päässyt. Eihän siinä auttanut sitten kun avomiehelle sanoa, että täytyy varmaan lähteä päivystykseen.

Eilen aamulla ennen harkkaan lähtöä -29,4 astetta

Päivystyksessä pääsin onneksi nopeasti ensin sairaanhoitajalle hoidon tarpeen arviointiin ja siitä sitten lääkärillä. Hoitajan ilme oli kyllä melko myötätuntoinen, kun pää yhteen asentoon jämähtäneenä siinä koitin selittää mitä oli tapahtunut. Lääkäri sitten määräsi piikit molempiin kankkuihin. Toiseen tuli kipulääkettä ja toiseen lihasrelaksanttia. Lääkkeen vaikutusta piti jonkun aikaa odotella ja onneksi niistä oli apuakin. Sain jo ennen lähtöä käännettyä päätä toiseen suuntaan, mutta toiseen se ei kyllä onnistunut. Kotiin lähdin kipulääke- ja relaksanttikuurin kanssa.

Näitä piti vedellä kuurin verran.
Sairaslomaa olisin toki saanut, mutta meillä on koulussa niin hieno järjestelmä, että jos harjoittelusta on yhdenkin päivän poissa, niin se pitää korvata, vaikka sitten kesällä jos ei muulloin ehdi. Siellä sitä sitten jäkitettiin niska jumissa, mutta nyt se on jo onneksi parempi. Relaksantit vaan oli sen verran vahvoja, että kotiin tultua ei pystynyt tekemään muuta kuin nukkua. Tietokonettakaan en avannut koko alkuviikkoon, sillä niska ei kestänyt pitkäaikaista jännitettä.

Elvis on ollut tytyyväinen päiväunikaveri. Erityisesti sen jälkeen, kun tämä lampaantalja tuli taloon.

Tänään pystyn kyllä jo kääntämään päätäni, mutta tietyt asennot tekevät edelleen kipeää. En siis uskaltanut lähteä ratsastustunnille, sillä en välttämättä pystyisi kääntämään päätäni oikeaan suuntaan ja niskaan saattaisi pahimmillaan tulla nitkahduksia tai liikaa jännitettä. Onneksi kuitenkin tuo on melko nopeasti parantunut ja pärjään jo vähemmällä kipulääkityksellä. Uskoisin, että viikonloppuna kun lepäilee niin viimeistään silloin vertyy tuo niskakin. On siellä kyllä edelleen sellainen tunne, että tekisi mieli niksauttaa sitä vähän, ihan kuin joku nikama ei olisi ihan kohdallaan.
↧

Talvikuvia

February 7, 2016, 12:39 am
$
0
0
Pitkästä aikaa pääsin tallille valosan aikaan. Otin tottakai siis kameran mukaan, kun en ole piiiiitkään aikaan ottanut rauhassa kuvia hevosista. Ja kylläpä olikin kivaa pitkästä aikaa! Tässäpä siis talvipörrökuvia Poudasta ja muusta poppoosta.

Pouta

Pouta

Pouta

Tuisku

Usva

Pouta

Skipi, Tuisku ja Vallu

Olenkin käynyt nyt Poudalla ratsastelemassa. Ollaan menty kentällä ja käytiinpä kerran maastossakin umpihangessa rämpimässä. Teki kyllä Poudalle hyvää ja sainpa kyllä itsekin treenit kun lähdin ratsastuksen jälkeen vielä etsimään matkalle jäänyttä takasuojaa. 15 minuuttia sain kävellä umpihangessa, kunnes löysin suojan ja sehän tarkoitti myös toista 15 minuuttia paluumatkaa varten. Pikkuisen tuli kyllä hiki, mutta täytyy vain ottaa kuntoilun kannalta!

Estetunnitkin on välillä sujuneet paremmin ja välillä huonommin. Olen nyt mennyt aika paljon Leksalla ja sillähän on joku fiksaatio punaisiin puomeihin, JOTKA SYÖ HEVOSIA! Olen kyllä saanut treenata kyydissä pysymistä niin kieltojen kuin hissihyppyjen ja koikkaloikkien muodossa. Viime tunnilla tosin saatiin punaisella okserille yksi niin hyvä hyppy, että se kyllä korvasi koko alkutunnin vaikeudet. Olisi kyllä kiva itsekin nähdä miltä ne hypyt näyttää, kun ilmeisesti ovat ihan viihdyttäviä.

Sellaiset pikakuulumiset ja loppuun vielä Poudan kielitaidetta.

↧
↧

Kevätkuulumisia

April 19, 2016, 11:06 am
$
0
0
Heippa kaikki!

Uskokaa tai älkää, mutta täällä vielä ollaan! :) Uskomatonta, että olen ylipäätään hengissä, sillä alkuvuosi on ollut taas koulun suhteen todella rankka. Tein tammikuusta maaliskuuhun harjoittelua keskussairaalassa. Ma-pe siis 7-15 olin harkassa (Okei, perjantaisin aina oli lyhennyspäivä niin pääsi jo yhdeltä.) Parasta tässä keväässä oli se, että 8 viikon harjoittelun jälkeen sain käännettyä unirytmini aamuun ja aloin heräämään jo ennen kellon sointia. Jaksoinkin siis yllättävän hyvin tuon kevään harkkajakson, vaikka rankkaahan se silti oli. Pimeys oli pahinta!



Kevään aikana kävin siis kerran viikkoon estetunneilla ja ehdinpä käymään yhdessä estevalmennuksessakin. Koulu alkoi muutama viikko sitten, joten seilaan taas vähän väliä Kuopiossa. Jouduin jättämään Poudan vuokrauksen tauolle, koska tarkoituksena olisi valmistau tänä keväänä ja mulla oli ihan hirveästi kouluhommia. Olenkin viettänyt ihan kamalasti aikaa tietokoneella naputellen kaikenlaisia koulutehtäviä. Ratsastustunneillekaan en ole oikein päässyt, kun lähes joka torstai on koulua Kuopiossa. Viime viikolla tosin kävin sitten perjantaina, kun sattui olemaan vapaapäivä.

Videota estevalmennuksesta 20.2.2016 Ratsuna Abba

Eilen sain kuitenkin melkein kaikki koulutehtävät valmiiksi ja opinnäytetyökin on ihan hyvällä mallilla. Olen siis hyvin toiveikas, että 2-3 viikon päästä pääsen taas palaamaan normaaliin rytmiin ja käymään Poudan luona, vaikka koulupäiviä Kuopiossa onkin. Saa nähdä onko Pouta taas miten loukkaantunut poissaolostani...

Mulla on myös isoja uutisia, jotka paljastan vasta myöhemmin. Ja odotan kesää todella kovasti! Odotan sitä, että koulu loppuu. Toki olen taas koko kesän päivätyössä taas, eli 7-15 työaika palaa taas kuvioihin. Unirytmiä voi taas olla hankala saada kiinni, mutta ainakin tiedän, että se on mahdollista tällaiselle iltakukkujalle. Kuitenkin pitkät illat ja lämpimät kelit!!! (Ja nyt sitten oikeesti kunnon kesä, eikä viime kesän kaltaista kylmää kiitos)



Valokuvauksesta sen verran että myin toisen pitkistä objektiiveistani ja ostin niillä rahoilla näppärämmän minijärkkärin Olympus Pen E-PL7. En ole kuitenkaan kuvannut hevosia enää juuri ollenkaan, joten turhaa seisottaa kallista putkea laukussa. Alkuun kyllä podin pahaa katumusta, mutta kun opin käyttämään tuota uutta kameraa niin olen ollut täysin rakastunut. Mullahan on edelleen se vanha Tamronin zoomiputki, jolla pärjään kyllä oikein hyvin jos päädyn kesällä kisoja kuvaamaan. Into kuvaamiseen on kyllä totaalisesti mennyt, mutta pieni kutina kentän laidalle kyllä siitä huolimatta tuntuu olevan.

Sellaisia kuulumisia ja palailemisiin! Pyrin taas herättelemään tätä blogia, kun kesää kohti mennään ja toivon mukaan muutaman viikon päästä pääsen taas normaaliin ratsastusrytmiin!
↧

Hemmetin estejännitys

June 4, 2016, 1:10 pm
$
0
0
Aloitetaan nyt ensimmäisenä niillä uutisilla mitä lupasin edellisessä postauksessa kertoa. Me siis ostettiin talo, joten nyt sitä ollaankin sitten asuntovelallisia ja onnellisia omakotitalon omistajia. Talossa riittääkin nyt sitten puuhaa vaikka miten paljon.
Sitten. Minusta tulee röntgenhoitaja. 20.6. pitäisi kolahtaa tutkintotodistus postilaatikkoon. Koulu on siis viimein taputeltu loppuun asti ja työtkin olen jo röntgenissä aloittanut. Postauksen kuvat on estevalmennuksesta helmikuulta ja ne ottanut luottokuvaajani Netta S ja video on viime torstain tunnilta ja se on kuvannut Roosa H. :) KIIIITOS! <3

Abban kanssa ei pelota

Poutaa olen käynyt taas pari kertaa ratsastamassa ja tarkoituksena olisikin taas jatkaa kerran viikkoon käymistä. Estetunneillakin olen taas käynyt kerran viikkoon ja estekurssikin on parin viikon päähän varattuna. Ja tästä onkin hyvä jatkaa nyt sitten torstain ratsastustuntiin.


Kyllä huomaa, että ratsastuksessa on ollut pieniä taukoja, sillä vanha estejännitys on taas nostanut päätään. Ja ärsyttävintä tässä on se, että oikeasti tiedän, ettei mulla ole mitään hätää, mutta silti vaan syke nousee ja alkaa ahdistaa. Olen kyllä päättänyt, että ei auta kuin vain mennä eteenpäin ja koittanut olla välittämättä ahdistuksesta. Jännitys riippuu myös todella paljon ratsusta. Jos mulla on alla esimerkiksi Abba, niin tiedän sen kyllä hyppäävän ja luotan siihen, joten en jännitä yhtään niin paljoa. Jos taas alla on vähemmän tuttu hevonen, niin jännitys on kova.


Viime tuntia olinkin jo odottanut hieman jännityksellä. Ratsuksi tulikin Leksa, joka on kyllä todella ihana, mutta jostain syystä punaiset puomit ovat sille vaikea paikka. Ja siinä vaiheessa kun opettaja raahasi punaista porttia estetolppien väliin, niin vatsasssa vähän muljahti.


Olin kuitenkin päättänyt, että esteestä mennään yli ja kun ensimmäistä kertaa lähestyin punaista porttiestettä niin mitään ongelmia ei ollutkaan. Leksa liiteli esteen yli ilman sen kummempaa kyttäilyä tai epäröintiä. Muutenkin tunti sujui ihan mielettömän hyvin, kunnes kerran Leksa päätti kieltää sille punaiselle esteelle, joka oli jo useamman kerran ylitetty. Ja tässä kohtaa mulla iski sitten jarru päälle. Ai että miten raivostuttavaa! Tulin uudelleen. Kielto. Ja taas uudelleen. Ja kielto. En edes muista yritettiinkö jopa viisi kertaa ja joka kerran kielto. Ja sitten tajusin, että on pakko päästää se käsijarru pois vaikka pelottaakin.


Pelotti ihan hemmetisti, mutta olin päättänyt että esteestä tullaan yli. Lähestyminen oli hyvä, mutta niin se oli ollut aikaisemminkin, mutta silti tökännyt ennen estettä. Ja vaikka pelottikin, niin annoin kädellä tilaa ja painoin pohkeet kiinni ja niin vain esteestä mentiin taas yli. Ja missä se ongelma sitten oli. No minun päässä. Väittäisin, että sen ensimmäisen kiellon jälkeen ei olisi ollut mitään ongelmaa, jos en itse olisi alkanut jännittyä. Ja kun jännityn, niin alan himmailemaan ja kun himmaillaan niin tullaan liian lähelle ja heppa sanoo, että ei. Aaargh! Kyllä teki mieli läpsiä itseä vähän naamaan, että herää.


Lopputunti sitten taas sujuikin ilman ongelmia ja noita kieltoja lukuunottamatta olin tosi tyytyväinen tuntiin. Millähän sitä oikeasti pääsisi tuosta typerästä pelosta eroon. Ottaen nyt huomioon, etten ole edes tippunut kahteen vuoteen hevosen selästä. Saisko jonkun nappulan päähän, jolla vois vaan kliksauttaa sen liiallisen itsesuojeluvaiston pois päältä? No. Eipä se auta, kun vain yrittää taas tsempata itseään ja koittaa kerätä itseluottamusta. On tässä kuitenkin menty ihan huimasti eteenpäin ja näen itse ainakin todella paljon kehitystä ratsastuksessani. Ja eipä sitä kehitystäkään tule, jos ei poistu mukavuusalueelta! Jokatapauksessa en anna tämän lannistaa ja ensi viikonloppuna olisi kisatkin tiedossa!

Tässä koostetta tuolta torstain tunnilta. Näkyy siellä yksi niistä kielloistakin. Onneksi jännitys ei näy ulospäin, mutta harmillisesti sen hevonen varmasti aistii.

↧
Search

Kisat, estekurssia ja kuulumisia

July 1, 2016, 4:01 am
$
0
0
Hitsit kun ei vaan aikaa meinaa riittää tälle blogille. Niin paljon on kerrottavaa taas! Aloitetaan siitä mihin viime postauksessa jäätiin. Mulla oli siis kisat tulossa ja kisathan käytiin taputtelemassa kolmisen viikkoa sitten. Kisoissa menin Viljolla, joka olikin suloisesta poniluonteestaan huolimatta kisapäivänä tosi jännittynyt. Koskaan ennen en ole Viljoa noin jännittyneenä kyllä ratsastanut ja kyllähän se vähän vaikutti suoritukseen.

Viljo ja minä kisoissa ©Emmi

Menin siis 60cm esteradan ja HeC E.B. Special 2015. Tuo 60cm alkaa kyllä kieltämättä jo tuntua aika pieneltä, mutta koska seuraava korkeus oli 90cm, niin ei vaihtoehtoja jäänyt. Esterata meni kyllä muuten hyvin, mutta jännittyneisyyden takia oltiin ihan superhitaita. Saatiin kuitenkin puhdas rata, joka mullakin oli tavoitteena, joten ei ajalla niin väliä. Olin siis tyytyväinen suoritukseen, vaikkaja nopeuden takia ei pärjättykään. Tässä video radasta:



Esteradan jälkeen oli tauko ja sen jälkeen koulurata. Olin jännittänyt kisoja ihan hirmuisesti, joten koulurata ei sitten enää niin jännittänytkään. Viljo tosin oli myös todella jännittynyt ennen koulurataakin. Ja koulurata menikin sitten ihan pipariksi. Alkuun meni tosi kivasti, mutta sitten laukkaympyrällä Viljo sai spurttikohtauksen ja lähti kiitämään. Sain sen onneksi melko nopeasti takaisin ruotuun ja jatkoin rataa. Tein itse ratsastusvirheen, kun käynnin jälkeen pyysin raviin liian aikaisin ja siitähän tulikin sitten -2 pistettä väärin ratsastuksesta. Mulla meni pasmat sekaisin ja Viljo oli kuin viulunkieli ja täysin kuuro pohkeille. Joten seuraavalla laukkaympyrällä laukka ei sitten onnistunut. Itse jännityin ja jalustinkin tippui. Mitä tuollaisessa tilanteessa pitää tehdä? Pysäytin Viljon, nappasin jalustimen jalkaan ja sain loppuympyrästä pari laukka askelta. Tässä vaiheessa vaan hävetti ihan kamalasti. Mielessä kävi jo keskeyttäminen, mutta eihän se auttanut kuin jatkaa loppuun. Melkein teki mieli pyytää tuomarilta anteeksi, kun joutui sellaista räpellystä katsomaan. Olin aika varma, että hylätty tulee. Tulos oli kuitenkin rapiat 56% ja ilman väärinratsastusta se olisi ollut vähän parempi, joten kai se sitten muuten oli ok. Tässäpä tuo räpellysrata sitten ja en tarvii kommentteja tästä, tiiän kyllä että penkin alle meni. Vieläkin vähän nolottaa. Tiedän, et pystysin niin paljon parempaankin!


Tästä viisastuneena, en taida enää mennä este ja koulurataa samana päivänä. Energia ja keskittymiskyky ei riitä kahdelle radalle, joten on parempi pitää ne erillään toisistaan ja keskittyä vain toiseen kerrallaan. Koen kyllä itseni niin paljon kotoisammaksi esteradalla, kuin kouluradalla. Liekö harjoituksen puutetta vai vain kärsimättömyyttä ja suurpiirteisyyttä, kun ei pysty keskittymään niin tarkkaan ratsastukseen. Toisaalta, sitä täytyisi sitten varmaan vähän treenata.

Minä ja Leksa estekurssilla ©Netta S.

Kisoista toivuttua oli sitten estekurssin paikka heti seuraavalla viikolla. Ratsastin koko estekurssin (kolmena päivän) ajan Leksalla ja pakko myöntää, että se alkaa kohta olla mun luottoratsu esteillä. Vaikka meillä onkin vähän niiden punaisten esteiden kanssa ongelmia, niin kuitenkin tavallaan tiedän, että se ongelma on enemmän mun päässä. Kurssin toinen päivä oli kyllä koko kurssin kohokohta. Hypättiin esimerkiksi punaista porttiokseria, joka nostettiin lopuksi jonnekin 90cm hujakoille ja mulla ei edes syke noussut. Ei ahdistanut ja fiilis oli tosi luottavainen. Leksan kanssa tultiin ja liideltiin esteen yli ilman minkäänlaista epäröintiä. Voin sanoa, että fiilis oli katossa. Just tuollaista sen ratsastuksen pitääkin olla. Sellaista, että on luotto siihen hevoseen ja molemmat tietää mitä tehdään.

©Netta S.

Seuraavana päivänä tosin syke kyllä taas nousi, vaikka esteetkään ei ollu niin isoja, mut fiilistelin silti tuota yhtä estetuntia, jollon ei oikeesti pelottanut. Kurssista jäi tosi hyvä fiilis ja muutenkin oon niin tyytyväinen, et meillä alkaa yhteistyö Leksan kanssa sujua niinkin hyvin kuin se sujuu. Vielä on paljon opeteltavaa, mutta ylipäätään se että mulla on luotto siihen hevoseen ja tunnen jo monta askelta etukäteen jos se meinaa kieltää, niin sekään ei tule yllätyksenä. Tässä yksi pätkä estekurssin ekalta päivältä:



Tällä viikolla sitten olin taas estetunnilla ja tällä kertaa ratsuna oli Ami. Ami on n. 180cm isoherra joka ei kyllä ole jaloistaan ihan niin varovainen kuin Leksa. En ihan hirveesti tykkää hypätä Amilla, koska se tuppaa nykäsemään päällä minut aina esteen jälkeen suunnilleen satulasta ja eihän se niin kevyt ole, kuin esimerkiksi Leksa. Alkutunti meni kyllä ihan kivasti ja tultiin kaarevaa tietä ja jumppasarjaa. Kaarevalla tiellä meinasi reitti olla aina vähän huono ja toiselle esteelle tultiin vähän pohjaan. Itse olin jo edellä menossa ja kun Ami nykäsi esteen jälkeen, niin kaulallahan sitä sitten taas killuttiin. Multa tippu toinen jalustin, mut nopeesti löyty tasapaino sekä jalustin ja jatkoin suoraan jumppasarjalle.

©Netta S.

Toisella kerralla en sitten ollutkaan niin onnekas. Samalla lailla huono reitti kaarevalla tiellä ja Ami esteen pohjaan. Itse olin jo menossa ja ehdin vaan ajatella, että harjasta kiinni, mutta en sitten ehtinyt ottaa harjasta kiinni. Ami pomppas ja nykäisi ja niinpä siinä sitten totesin, että maneesin pohja lähestyy. Tulin aika hyvin kyljelleni, mutta polvi vähän vääntyi alastulossa. Ami oli kuulemma ihmeissään katsonut että miten minä siihen maahan tupsahdin. Ei muuta, kuin takaisin selkään ja jumppasarjalle. Onneksi ei koskenut!

Leksa ©Netta S

Ihmettelin hetken sitä, että vaikka tipuin niin silti ei jännittänyt. Esteet oli pieniä ristikoita ja kun oikeastaan putoaminenkin oli melko pehmeä, niin en edes ehtinyt säikähtää. Juuri kun edellisessä postauksessa niin kehuin, miten en ole tippunut kahteen vuoteen, niin hyvähän se on välillä muisuttaa itseään, ettei se tippuminen haittaa. Se kuuluu lajiin ja välillä käy niin. Polvi tosin venähti sen verran, että loppuviikon joudun olemaan sairaslomalla ja pitämään polvessa tukisidettä. Ensi viikolla kyllä pitäisi jo olla pelikunnossa ja ajattelin kuitenkin ratsastaessa pitää tukisidettä, jos yhtään siltä tuntuu.

Sellaista tarinaa taas tällä kertaa. Lieköhän kukaan jaksoi lukea loppuun asti? Toivotaan, että aikaa liikenisi enemmän taas tänne kirjoittelemaan, kun nytkin on aikaa vain sairasloman takia! Netta on ollut ihanan ahkerasti mukana kuvaamassa tunteja, niin materiaaliakin on, mutta ei vaan meinaa olla aikaa. :)
↧

Muutoksen tuulia

August 14, 2016, 10:56 am
$
0
0
Onpas taas vierähtänyt edellisestä postauksesta. Kaikenlaista sitä on taas ehtinyt tapahtua. Ensinnäkin, sain vakituisen työpaikan! Täähän on ihan mielettömän iso asia tällaiselle ikuiselle opiskelijalle, joka on tottunut kitkuttamaan aikas pienillä tuloilla. Nyt on sitten vakaat tulot, viimein! Toki tämä tarkoittaa sitä, että aikaa menee töissä paljon enemmän kuin opiskeluun, mutta toisaalta se taas avaa mahdollisuuksia harrastaa.

Minä ja Diiva 4.8.2016

Tarkoituksena on siis edelleen käydä kerran viikkoon estetunnilla. Vuokraheppojenkin suhteen helpottaa, koska bensahan ei ole ilmaista, vaikka ratsastuksesta ei rahaa vaihdetakaan. Nyt kun asutaankin vielä vähän syrjemmässä, niin matkat on melko pitkät (onhan tässä kyllä kaksikin ratsastuskoulua ihan lähellä, muttakun nyt olen tykästynyt tuolla Liperissä käymään (matkaa tulee yli 40km). Video toissa viikon estetunnilta, kun menin Diivalla.



Sitten sellainen juttu, että mulle tarjottiin taas hevosta ratsastettavaksi. Mullahan on aika tiuhaan liikutettavat hevoset vaihtuneet, niin kustannussyistä, kuin opiskelujen ja muutonkin takia. Ja kieltämättä vähän varovaisesti lähdin tähän mukaan, sillä kerran olen joutunut samanlaisessa tarjouksessa pettymään. Nyt kuitenkin on ihan eri meininki ja asiat näyttää sujuvan, joten saanko esitellä: Amulet eli Antti!


Antti on suuren suuri, eli reilusti yli 180cm säkäinen nuori herra. Pikkuisen höpelö ja koheltaja, mutta kuitenkin suuri sydäminen, hyväntahtoinen ja mahdottoman kiltti. Tarkoituksena olisikin käydä Antin kanssa valmennuksissa ja pikkuhiljaa saada vietyä Anttia eteenpäin. Ensimmäiset valmennukset onkin jo sovittu, joten mielenkiinnolla odotan miten lähtee sujumaan.


Kieltämättä on ollut hieman vaikeaa päästä tämänkokoisen hepan askellukseen mukaan, mutta eiköhän siihenkin totu. Meidän yhteistyö on siis vielä ihan alkutaipaleella. Muutaman kerran olen Anttia ratsastanut ja pikkuhiljaa opetellut Antin säätöjä ja asetuksia. Ravi on isolla hevosella isoa, joten hieman on hankaluuksia siellä istua, mutta eiköhän siihenkin opi kun vaan tarpeeksi treenaa.



Ensimmäinen valmennus meillä onkin jo heti ensi viikonloppuna! Tästä tulee niin jännää! :)
↧
↧

Kahden päivän kouluvalmennus

August 24, 2016, 10:23 am
$
0
0
Ensimmäiset valmennukset Antin kanssa taputeltu ja päällimäisenä jäi tosi hyvä fiilis. Viime viikonloppuna Korholan Tilalla oli Annamiina "Minttu" Pulliaisen valmennukset. En ollutkaaa aikaisemmin ollut Mintun valmennuksissa, joten todella mielenkiinnolla lähdin mukaan. Lauantaina Antti tuli Korholaan, jonne oli myös sovittu karsina yöksi, niin ei tarvinnut edes takaisin ajella. Alkuun Anttia vähän jännitti (niinkuin yleensäkin kaikki uudet asiat), mutta loppujen lopuksi kaikki meni hyvin.



Antissa on se hyvä puoli, että jos ollaan uudessa paikassa ja uudessa tilanteessa, niin Antti tukeutuu paljon ihmiseen ja ratsastajaan. Toisin sanoen, Antti kuuntelee hyvin ratsastajan ohjeita. Lauantai menikin valmennuksen osalta kivasti. Harmillisesti koko valmennuksen ajan satoi vettä ja vieläpä niin paljon, ettei kenttä mitenkään ehtinyt kaikkea imaista. Niinpä kenttä lainehti välillä pahastikin vedestä. Tämäkin tietysti oli Antista vähän jännää, mutta hyvin se jaksoi keskittyä, kunhan alkuun päästiin.

Alkuun meno näytti tältä, kunnes löytyi yhteinen sävel.


Mintulla oli kiva tyyli opettaa. Oikeastaan ei tehty mitään sen kummempia tehtäviä, vaan saatiin vapaasti liikkua kentällä (Meitä oli siis tunnilla 2 ratsukkoa). Se, mihin Minttu sitten kiinnitti huomiota oli siihen liikkumisen laatuun. Sain ihan paljon vinkkejä Antin ratsastukseen. Ongelmanahan on muun muassa ollut pään viskominen, jota Antti tekee aika paljon. Lauantaina työskenneltiin paljon ravissa ja jonkinlainen flow-hetki oli koettavissa valmennuksen loppuvaiheilla. Antti oli super. Lauantain kuvat on ottanut, Netta. Kiitos paljon!


Sunnuntaina sitten Anttia ei enää niin jännittänytkään ja oikeastaan kaikki kentän ulkopuolella tapahtuva kiinnosti hieman enemmän. Lisäksi lauantai näkyi selvästi jo pienenä väsymyksenä sunnuntain puolella. Varsinkin lopputunnista Antti hikosi todella paljon. Eikä sunnuntaina kuuma sää tietenkään yhtään helpottanut tilannetta. Sunnuntaina päästiin tekemään myös laukkaharjoituksia ja erityisesti laukan kanssa on ollut ongelmia. Antti lähtee laukassa helposti vetämään lapa edellä ulos. Tähän ongelmaan saatiinkin tosi hyviä neuvoja. Ulko-ohjan tuki lopetetaan kokonaan, jos sitä vasten aletaan painua. Ja sehän ihan oikeasti toimi, Antti lopetti valumisen ja keskittyi reittiin. Lisäksi Minttu totesi sen, minkä itsekin jo aikaisemmin, että lihaskuntoa pitää vielä saada Antille lisää.



Antilla on paljon maastoiltu, sillä tallille valmistui kenttä vasta tänä kesänä. Nyt kuitenkin päästään treenailemaan kotonakin ja vinkiksi jatkoon saatiin panostaa liikkumisen laatuun, ei niinkään määrään. Lopputunnista sunnuntaina aloin jo itsekin väsähtää ja varsinkin nuo laukkaharjoitukset vei paljon mehuja. Olin kyllä supertyytyväinen kahden päivän valmennukseen. Niin paljon hyviä vinkkejä ja ongelmiin pureutumista, että tästä on todella hyvä jatkaa eteenpäin.




Olenkin tosi tyytyväinen Antin suoritukseen. On se vaan hieno heppa!
↧

Ratsastusonnettomuus ja murtuma kaularankaan

September 27, 2016, 2:52 am
$
0
0
Tuttavat jo tietääkin, että mulle sattui viime tunnilla onnettomuus. Olin siis normaalisti estetunnilla torstaina ja alkutunti oli mennyt hyvin. Mulla oli oma suosikkiratsu alla ja hypytkin sujui suhteellisen hyvin. Tehtävänä oli vinot lähestymiset ja kaarevat tiet.

Lopputunnista kun olin tulossa tehtävää, niin ratsu hyppäsikin odotettua kauempaa ja jäin hypyssä jälkeen. Menetin siinä sitten tasapainon ja koska esteen jälkeen oli heti kaareva tie vasemmalle, niin lensin kaarteessa selästä. Tulin takaraivo edellä maneesin seinään ja olin nousemassa jo ylös, kun kuulin jonkun huutavan "Älä nouse ylös". Jäin sitten maahan makaamaan. Ilmeisesti sitten opettaja tuli minut nostamaan ylös ja sen jälkeen alkoi pyörryttää pimeni.



Ilmeisesti olen kuitenkin ollut tajuissani kokoajan, mutta en itse muista miten olen tullut maneesista talliin tai sitä, että olin soittanut itselleni kyydin. Seuraavat muistikuvat on siitä, että istun satulahuoneessa ja selitän siitä, miten koko ratsastustunti tuntui unelta. Aloin pikkuhiljaa tajuta, että olin pudonnut, mutta mihinkään ei edelleenkään koskenut. Sitten tajusin, että vasemman käden nimeton ja pikkusormi alkoi puutumaan ja tajusin itsekin heti, ettei se ole ollenkaan hyvä juttu. Tässä vaiheessa minulle tuotiin ensiapu pakista niskatuki ja pian kyytikin saapui.

Mentiin päivystykseen ja lääkäri tutki niskan ja laittoi samantien CT kuviin. Kävin itse kävellen kuvauksessa ja lääkäri epäili heti murtumaa kuvat katsottuaan, mutta odotti radiologin lausuntoa asiasta. Kuitenkaan radiologi ei ollut talossa sillä hetkellä, joten jouduin jäämään tarkkailuun yöksi. Mulle vaihdettiin napakampi kauluri kaulaan. Jouduin olemaan ravinnotta koko yön, sillä kokoajan oli mahdollisuus, että murtuma täytyisi leikata. Mulle laitettiin kipulääkettä suoneen ja huono asia oli se, että sain jäätävää pahoinvointia kipulääkkeestä. Tai ei oltu varmoja johtuiko kipulääkkeestä vai mahdollisesta aivotärähdyksestä, mutta itse epäilin kipulääkettä, kun heti sen jälkeen alkoi se pahoinvointi.



Seuraavana päivänä kuulin, että kuvat on lähetetty KYSiin arvioitavaksi (varmaan, sitä leikauksen tarvetta sielläkin miettineet) ja sitten minut siirrettiin osastolle. Sain paremman kaulurin ja sanottiin, että maanantaina saisin sitten yksilöllisen kaulurin. Jokatapauksessa C4 nikaman fasetissa oli murtuma ja siis koko uloke oli poikki. Onni onnettomuudessa, että itse nikama oli ehjä ja siten myös selkäydinkanava oli turvassa. Tässä kohtaa aloin itsekin tajuta, ettei ihan pikkujutusta nyt ollutkaan kyse.

Osastolla olin sitten sunnuntaihin asti ja silloin sain luvan lähteä kotiin. Kauluria joudun pitämään 24/7. Tuntopuutoksia tai hermo-oireita ei ilmennyt enää tallilta lähdön jälkeen. Olin kotona yhden yön ja maanantaina kävin vielä magneettikuvauksessa, jossa varmistettiin jänteiden ja pehmytkudosten tilanne. Ihme kyllä, vaurioita ei pehmytkudoksista löytynyt ja lääkäri epäilin, että kaulurihoitoa tulisi nyt n. 2kk.



Seuraava röntgenkontrolli on ensi viikolla jonka jälkeen sitten määritellään tarkemmin kaulurihoidon pituus. Joudun pitämään kauluria siis yötä päivää ja suihkun ajaksi vaihdetaan eri kauluri. Kipua niskaan alkoi ilmaantua oikeastaan vasta sunnuntaina ja vasemman käden asentoa joutuu välillä tarkistamaan, ettei niskaan tule kipua tai kuormitusta. Lääkkeitä joudun siis myös syömään monta kertaa päivässä, jotta kivut pysyy hallinnassa, mutta mielestäni kivut ei ole olleet mitenkään sietämättömiä.

Nyt siis vain parannellaan murtumaa, jotta pääsee taas takaisin hevosen selkään. Sitä en osaa sanoa, onko minusta enää esteille, koska estekammon kanssa olen jo taistellut ja tämä nyt ei varmasti tee asiasta yhtään helpompaa. Mutta aika näyttää. Katsotaan miten käy, kunhan nyt sinne asti päästään. :)
↧

Valokuvauksen herättelyä

October 12, 2016, 12:39 pm
$
0
0
Koska mulla on nyt tän murtuman takia marraskuun loppupuolelle sairaslomaa, niin voin vähän herätellä taas valokuvausharrastusta. Ainut ongelma on tottakai se, etten pääse itse mihinkään, vaan olen muiden kyytien varassa. Mutta ainakin nyt on sitä aikaa, minkä vähyyden takia ylipäätään lopetin säännöllisen kuvaamisen. Pääsinkin viime viikolla ensimmäistä kertaa onnettomuuden jälkeen tallille. Ja mihinkän muuallekaan, kun Poutaa moikkaamaan.

Pouta


Olin niin iloinen, että pääsisin silittelemään hevosia, vaikka selkään ei olisikaan mitään asiaa. Toisaalta vähän jännitti, että miten kohtaaminen menee. Täytyisi olla todella varovainen, ettei hevonen tuuppaisi minua esimerkiksi päällään. Voisi olla aika huono juttu, jos pää saisi nyt iskua yhtään mistään. Toisaalta olin tosi luottavainen. Heidin hevoset on kaikki niin uskomattoman kilttejä, että en uskonut ongelmaa olevan.

Tallille päästyä menin heti pihattoon hevosia katsomaan. Niille olikin jo alkanut muodostua talvikarvaa ja voi että miten hyvältä tuntui silittää ja rapsuttaa hevosia. Usva työnsi turpaa poskeen ja korvan juureen ja puhalteli rauhallisesti. Ehkä hevoset kuitenkin aistii jotenkin sen, että nyt täytyy olla varovainen. Mutta juuri sillä hetkellä olin niin onnellinen.

Tässä hieman kuvasatoa. Pouta kyllä vaikutti taas hieman loukkaantuneelta, kun en ottanutkaan sitä ratsastettavaksi. Tallilta lähtiessä Usvalla oli joku oma ralli menossa ja Valluakin yritti vähän saada mukaan. Itseasiassa Vallu kyllä vähän pyrähteli myös. On ne vaan niin veikeitä :)

Pouta

Skipi

Usva laittoi kyllä parastaa poseerauksessa

Vallu


↧
Viewing all 52 articles
Browse latest View live
Search